Uhmaikä tai muu kiukku? Miten riitelevän lapsen saa rauhoittumaan? Meidän Perheen lukijat paljastavat parhaat neuvonsa.

Miten riitelevän lapsen saa rauhoittumaan? Meidän Perheen lukijat paljastavat parhaat neuvonsa.

  • Meidän kuopus on melkoinen sitten kun sattuu sille päälle, että riitaa tulee. Yrittää purra ja heitellä tavaroita. Niinpä useimmiten joudun pitämään tätä pientä raivoajaa sylissäni tai sitten istutan häntä eteisessä, jossa on naulakon alla sellainen koroke. Hän istuu siinä ja itse istun hänen edessään, enkä anna lähteä siitä pois. Yleensä kun lapsi on hetken raivonnut, niin itse on pyytänyt anteeksi ja halataan ja sovitaan. Asia on yleensä sillä selvä.Ensin aikuinen laskee miljoonaan ja sitten halitaan paha tuuli pois sekä "vaihdetaan" neniä.

  • Jos lapseni on minulle vihainen, niin hän saa lyödä tyynyä (mitä pitelen). Hän purkaa "raivoaan" konkreettisesti ja hän tyyntyy niin.

  • Joskus taas aloitamme naaman vääntelyn ja murisemme, kumpi saa aikaan pahempia ilmeitä. Se tapa päättyy yleensä nauruun.

  • Jos hän on surullisen vihainen kavereittensa vuoksi, niin silloin sylissä piteleminen ja silittely on paras keino.

  • Kaksivuotias uhmislainen taltutetaan meillä näin 1. kielletään 2. kielletään uudestaan kasvokkain (katsekontaksi) laskeutumalla lapsen tasolle ja varoitetaan jäähystä. 3. Muksu makkarin matolle kaapin oven eteen istumaan ja "miettimään". Toimii hyvin, jäähyltä tullaan pois kun saadaan lupa jonka jälkeen pyydetään anteeksi ja halataan. Toimii hyvin! Välillä lapsi itsekin kysyy ilkeiltyään "Lähetkö miettimään?"

  • Keksin jotain todella kiinnostavaa kerrottavaa sellaista jonka lapsi ymmärtää ja alkaaa ajattelemaan se voi olla hauskaa tahi vakavaa kunhan se saa lapsen kiinnostumaan asiasta silloin känkkäränkkä loppuu kuin seinään.

  • 5- ja 6-vuotiaat pojat erotetaan toisistaan ja riita sovitaan. Pojat ohjataan eri puuhiin, toinen mieluusti syliin rauhoittumaan. Pienet riidat saavata jossain määrin hoitaa itse. Aikamme kiljutaan, sitten kerrotaan mikä mätti ja lopuksi pyydetään anteeksi ja halit päälle.

  • Aikuiset yrittävät pysyä rauhallisena ja sanoittaa ääneen, mistä riidassa on kyse. Sitten perustellaan, miksi aikuiset on oikeassa ja lapsi väärässä. Jos perustelu ontuu niin sitten myönnetään että aikuiset olikin tällä kertaa väärässä. Voidaan myös sopia että tällä kertaa tehdään näin, mutta kiinnittää samalla huomio johonkin tulevaisuudessa olevaan lapselle mieleiseen asiaan.

  • Äitikin rupeaa "kiukuttelemaan". lapsi häkeltyy ja unohtaa kiukuttelunsa.

  • Alan kertoa lapselle hassuja juttuja, kuten esim. "Nyt ei voida mennä uimaan, koska kalat syövät hampurilaisia veden alla ja meidän jalkojen potkut sotkisivat niiden ruokailun". Tepsii joka kerta

  • Annetaan suurimman kiukun laantua antamalla lapselle tilaa olla vihainen. Sitten kun lapsi on rauhoittunut senverran että suostuu kuuntelemaan, otetaan yleensä mussukka sylkkään ja puhutaan siitä miksi alkoi kiukuttaa tai mikä asia harmittaa. Yhdessä yritetään selvittää asia ja lopuksi halitaan ja nauretaan kun hampaat on olleet "riksinraksin". Anteeksipyyntö on opeteltu molemmin puolin jos on isompi hässäkkä päällä.

  • Lapsi kiukuttelee ja on eri mieltä, paukuttelee ovia kenties. Hän saa ilmaista itseään ja tunteitaan. Jäähypenkkiä käytetään, jos toistuvasti tekee jotain jonka tietää vääräksi.

  • Asia puidaan yhdessä läpi, sen jälkeen pyydetään anteeksi ja riita unohdetaan. Asiasta keskustellaan heti. Aikuisen on pysyttävä rauhallisena, vaikka se toisinaan on vaikeaa, kun tokaluokkalainen ja eskarilainen kiljuvat ja riehuvat. Jos tilanne ei rauhoitu, hetki omassa huoneessa ja sen jälkeen halittelu ja anteeksipyytäminen auttavat. Aikuisen syli auttaa myös rauhoittumaan.

  • Ei ole yhtä ja ainoaa tapaa ratkoa riitoja samassakaan perheessä. Joskus tilanne sanelee, mikä on parasta. Joskus se on se jäähy omassa huoneessa, toisinaan täytyy asia vaan keskustella halki tai toisaalta on "känkkiksiä" jotka kannattaa jättää vaan huomotta. Jos on kyse ihan pienestä lapsesta, saa kiukuttelun loppuun kun keksii vaan äkkiä ihan jotain muuta eikä sen tarvitse olla mitään kummallista, vaikka keittiön laatikosta antaa lapselle pullasudin käteen, niin sekin saattaa helpottaa.

  • Ensin huudetaan, sitten aikuinen muistaa olevansa aikuinen ja yrittää järkevästi sopia. Jos keskustelu ei auta, niin lapsi (4v.) kannetaan omaan huoneeseen rauhoittumaan. Sen jälkeen pyydetään anteeksi molemmin puolin ja halitaan.

  • Ensin koetetaan sovitella tai keksiä "harhautus". Jos ei tulosta synny, lapsi jäähylle määräajaksi.

  • Ensin puhutellaan mitä tuli tehtyä väärin ja neuvotaan miten toimia jatkossa. Tämän jälkeen evätään viikkorahat ja halataan ja sovitaan. Muutamasta kerrasta menee jo oppi perille.

  • Ensin rauhoitutaan, tapahtui se sitten omassa huoneessa, vanhemman sylissä tai kauppareissulla autossa, riippuu tillanteesta. Sitten puhutaan asiasta.

  • Ensin tulee kaaos. Sitten huudetaan ja poljetaan jalkaa. Sitten alkaa mökötys. Seuraavana on vuorossa anteeksipyyntökierros. Tämän jälkeen voi äiti vielä sanoa muutaman valitun sanan. Isi pitää saarnatunteja n. kerran kuussa. Karkkipäivän ja viikkorahan menetyksellä on uhkailtu, mutta se taitaapi olla turhaa.

  • Ensin varoitetaan että jos kiukuttelu ei lopu niin joutuu omaan huoneeseen miettimään ja jos kiukuttelu vain jatkuu niin sitten viedään omaan sänkyyn ja sieltä saa tulla pois kun on rauhoituttu. Yleensä 5-vuotias poikamme jaksaa kiukutella noin vartin verran ja tulee sitten pois niin kuin mitään.

  • Ensin yritän perustella miksi nyt ei saa tai voi tehdä niinkuin haluaa.. Jos se ei auta yritän houkutella tekemään jotain muuta. Äärimmäisissä tilanteissa vien huoneeseen (ovea en sulje) ja sanon että sitten saa tulla pois kun osaa käyttäytyä.

  • Iltaisin kun leikit jäävät kesken ja lapset eivät haluaisi tulla iltapalalle ja hampaidenpesulle, niin silloin sanon että jos haluavat iltasadun kuulla niin äkkiä syömään... Toisinaan tulee tilanteita että täytyy lahjoa, mutta yleensä perustelut rittävät ja houkuttelu muihin hommiin... Lapseni ovat todella tempperamenttisia ja toisinaan saa pitkään neuvotella ja touhuta että kiukkuaminen unohtuu.

  • Ensin yritän rauhallisesti jutella hänen kanssa, usein se auttaa mutta jos ei niin hetkeen en puhu mitään, menen hakemaan hänen lempipelinsä, asetan sen pöydälle ja iloisesti pyydän kiukuttelijaa tulemaan kanssani pelamaan. Tulee kyllä mutta vielä saattaa jonkin aikaa "purista" mutta siinä ne pelin mukana purinat häviää ja kun päästään oikein kilpailun makuun tilanne muuttuu tyystin.

  • Emme varsinaisesti pyri siirtämään ajatuksia muualle, koska jokaisella on oikeus olla vihainen ja kiukkuinen. Lapsi saa tuntea tunteensa läpi. Kyllä ne aina ohi menevät. Meidän perheessä saa olla kiukkua ja huutoakin, jos siltä tuntuu. Sitten taas halitaan ja tykätään perusteellisesti.

  • Ensinnäkin on tärkeää tietää kiukuttelun syy. Onko se aiheellista vai aiheetonta. Jos känkkäränkän syynä on todella jokin todella lasta loukannut asia, se olisi hyvä saada selvitetyksi. Jos kyseessä on pelkkä oikuttelu, yritän olla välittämättä kiukuttelusta. (On muuten tosi vaikeaa.)

  • Erimielisyydet ja riidat ratkotaan meidän perheessä keskustelemalla asioista. Yleensäkin keskustelemme päivän kuulumiset pojan kanssa ihan päivittäin ruokapöydän ääressä, joten todella harvoin jää useampia päiviä väliin, ettemme olisi ehtineet jutella päivän tapahtumista. Jokaisella on oikeus omaan mielipiteeseensä - siis lapsellakin. Ja hänen tulee saada tulla kuulluksi.

  • Halaan lasta tai otan syliin, joskus hassuttelen eikä lapsi pysty olemaan nauramatta jolloin kiukku laantuu.

  • Meillä ratkotaan riidat ensin huutamalla ja sitten olemalla hiljaa.

  • Jäähylle jos menee ihan överiksi. Muutoin puhumalla ja puhumalla; katsekontakti. Ihan pieniin tehoaa se huomion toisaalle vieminen - se ei ihan taatusti tehoa murrosikäiseen... Joskushan se menee huudoksi puolin ja toisin - anteeksi pyytäminen on se kaikkein tärkein juttu ja sylittely.

  • Ajatus muualle! Vaarin metsäkoneet ja kaivinkoneet sekä eno-Jarin armeijassaolo ovat myös ikuisia kiinnostavia puheenaiheita. Konepörssi tai moottoripyörälehti, niin johan homma pelaa!

  • Jos keskenään kinastelevat (4v ja 7v) niin siitä vain. Kun alkaa kuulua lyöntien ääntä, mennään väliin ja erotetaan riitapukarit sen suuremmin karjumatta. Pahoissa tilanteissa jäähyseinä on käytössä. Kätevä keksintö, sillä seinä löytyy kaikkialta - metsästäkin, puunrunko. Jäähyseinältä pääsee hetken kuluttua pois, kunhan osaa kertoa, missä meni vikaan ja miten tästä eteenpäin.

  • Keskenään pitää lasten osata aidosti pyytää anteeksi. Jos kiukku johtuu nälästä tai väsymyksestä (kuten yleensä), rauhoittumisen jälkeen pyritään poistamaan kiukun syy. Ihan aina ei aikuinen onnistu pysymään rauhallisena, mutta kohtuullisen hyvin...

  • Jos lapset riitelevät keskenään jostain lelusta, sanon " jos ei osata leikkiä yhdessä tai vuorotellen, äiti ottaa lelun kokonaan pois!" yleensä jonkinlainen ratkaisu syntyy ja riitely loppuu

  • Jos ei muuten ole toteltu tai on känkkäränkkä tosissaan kylässä, meillä on portaiden juurella jäähypaikka, jonne lapsi lähetetään. Siellä saa huutaa, raivota, itkeä ja sitten kun sieltä kuuluu "äiti, olen rauhoittunut" menen sinne ja juttelemme tapahtuneesta, halaamme ja jäähy on ohitse, niin kuin myös kiukkukin! Jos lapsi raivoaa, saa raivota rauhassa aikansa; tulee hetken päästä itse syliin rauhoittumaan.

  • Meillä aikuisen sana on laki. Tietyistä asioista ei sovitella eikä anneta periksi.

  • Jos lapsi tekee jotain tuhmaa,meillä laitetaan huoneeseen rauhoittumaan. Kiukuttelevan lapsen ajatukset saa muualle kun rauhoitutaan lukemaan kirjaa. Lapsi unohtaa kiukun kun pääsee aikuisen kainaloon. Jos lapsi vaikuttaa väsyneeltä ja nälkäiseltä, hänelle annetaan ruokaa. Halataan ja selvitetään, mikä meni väärin. Pyydetään anteeksi.

  • Känkkis-tilanteen iskiessä istumme keittiön pöydän ääreen, juttelemme jostain ihan muusta ja palaamme kiukkua aiheuttaneeseen asiaan hetken päästä. Tärkeintä on olla kasvotusten ja katsoa silmiin asiasta puhuttaessa.

  • Keskustelemalla, jos ei auta lapsi ( 6v ) yleensä ottaa "aikalisän" on tovin omassa huoneessa ja tulee juttelemaan asiasta kun pahin kiukku on ohi. Yleensä molemmat niin vanhemmat kuin lapsikin joustaa, että asioista päästään sopuun. Toisen lapsen ( 3v ) kanssa yritetään ensin keskustella ja jos ei auta niin yritetään saada huomio johonkin muuhun.

  • Kivaa musiikkia päälle tai lempivideo pyörimään, koetetaan saada kiukkupussi nauramaan. En usko eristämiseen, se on mielestäni julmaa. Itse koetan hengittää oikein syvään ja muistaa: älä suutu, älä suutu - olet aikuinen.

  • Klassinen erotuomarin lähestymistapa: ensin katsotaan ettei kukaan pääse satuttamaan toista (3 lapsen kesken tulee aina välillä aika fyysisiäkin riitoja). Sitten viedään eri puolille huonetta tai taloa rauhoittumaan, lopuksi keskustellaan riidan aihe läpi, ja mietitään miksi kukin teki miten teki. Tämän jälkeen vielä pyydetään anteeksi.

  • Klassiseen herkunjako kinaan on selvä ohje: Vanhempi lapsista saa leikata herkkupalan ja nuorempi valitsee ensin.

  • Olen sitä mieltä, että suuttuminen ja sen näyttäminen vahvistavat lasta. Se täytyy myös kertoa lapselle, että suuttuminen on huomattu, eikä suuttua takaisin tai jättää huomiotta.

  • Kun ekaluokkalaista kiukuttaa, auttaa, kun piirtää tai kirjoittaa omaan pääkallokuvioiseen muistikirjaan yhdessä äidin kanssa.

  • Pikkukiukuista ajatukset kääntyvät helpoiten muualle, kun aikuinen rupeaa hieman hassuttelemaan.Kun kaveri kiukuttelee, niin asian ratkaisu on tilannekohtainen. Joskus huomio ja ajatukset käännetään muualle, niin harmi unohtuu. Joskus halitaan ja pusitaan harmi pois. Joskus vain odotellaan, että enempi kiukku laantuu, että voidaan keskustella "asiallisesti".

  • Kun kiukuttaa niin kaikki kiukuttaa - silloin on turha tarjota tikkaria tai muuta mukavaa. Silloin pitää rauhoittua, levätä tai jos känkkäränkkä tulee turhautumisesta, juosta vaikka pari kertaa talon ympäri kunnes on paremmalla tuulella. Sitten kun olo on vastaanottavaisempi, pidetään hauskaa!

  • Kun lapsi kiukuttelee,alan puhua hänenkanssaan aivan muista mielenkiintoisista asioista, kuten muistella vaikka mukavaa lomamatkaa ja niin se kiukuttelun aihe useimmiten unohtuu.

  • Kuopuksemme 3,5 v. kanssa toimii usein yhdessä nauraminen, jos kiukku ei ole täysin hallitsematonta. Luin jutun naurujoogasta ja päätin kokeilla sitä lasten kanssa. Olemme välttäneet useat riidat niiden alkaessa, kun olemme vaihtaneet kitinät nauruun. Hekottelu aloitetaan ihan tekonauraen, mutta se on niin huvittavaa kaikille, että pian nauretaan jo oikeasti. Mahdottomaan uhmakohtaukseen ei tosin sekään tepsi, silloin ollaan jäähyllä ja sitten halaillaan ja keskustellaan.

  • Lapseni (tyttö 6v) menee yleensä murjottamaan/itkemään omaan huoneeseen ja sittenhän ei ole muuta tehtävissä kuin mennä lohduttamaan ja halimaan. Yleensä sitten jutellaan rauhallisesti ja yritän keksiä jonkun kivan jutun, vaikkapa tekemistä, joka vie ajatukset muualle kiukustuksen ja pahan mielen aiheesta. Nyt kun ajattelen asiaa, meillä riidellään lapsen ja vanhempien kesken kyllä aika vähän, enemmän se murjotus on lapsen pahaa mieltä ja pettymystä jostakin.

  • Lapseni ovat jo isoja. 16 ja 9. Meillä känkkäränkät ratkaistiin nopeilla päätöksillä. Muistutin että olen pomo/ johtaja ja että minulla on päätösvalta.

  • Alle kuusivuotias saa välillä mahdottomiakin hepuleita mikä johtuu usein väsymyksestä. Silloin kannattaa laittaa peli poikki ja levätä. Yksin miettiminen ei ole oikein meillä toiminut vaan johtaja on määrännyt mitä sillä hetkellä kun kiukutellaan niin tehdään. Alle kuusivuotiaalle ei kannata antaa vaihtoehtoja valittavaksi koska se on tunnemyrskyn kourissa liikaa lapselle. Yli kuusivuotiaan kanssa kykenee jo keskustelemaan ja perustelemaan asioita.

  • Pitää muistaa että aikuinenkin sortuu marmattamaan takaisin lapselle tyyliin, en jaksa kuunnella huutoasi koko iltaa, olisit jo hiljaa jne. Silloin itse asia joka aiheuttaa pahaa oloa, unohtuu, vaikka ei saisi.

  • Meillä on toiminut melkein aina Perustelu. Perustele päätöksesi, kerro mitä tapahtuu jos asia ratkeaa ei toivotulla tavalla, mitä se saa aikaan. kolmevuotias ymmärtää jonkinverran seurauksia. Ääntä on korotettu joskus ja sekin perusteltu kun on jäähdytty. Näin meillä. (mielestäni palkinnot/ lempilaulut ym. eivät johda mihinkään tulokseen) huomion kiinnittäminen muualle `palkinnoilla` lakaisee `asian/riidan` maton alle.

  • Lapset menevät omaan huoneeseen ensiksi rauhoittumaan, jonka jälkeen asiasta keskustellaan ja mietitään, mikä oli ristiriitojen syyt ja selvitellään yhdessä asia niin ettei se enää vaivaa.

  • Lasten ollessa pienempiä riidat rarkaistiin näppärästi Känkkäränkkä-purkilla.Kaapissa oli purkki johon kiukun tullessa sen aiheuttaja, Känkkäränkkä,laitettiin.Sitten yhdessä kuunneltiin miten se siellä purkissa yksinään raivosi.Ja kas,hetkessä oli jo riita ja sen aihekin unohtunut.

  • Me miehet lähdetään ajelulle ja laitetaan lempipopit soimaan kun alkaa känkkäränkkä vaivata.

  • Keskustelua käydään vasta sitten, kun lapset ovat itkunsa itkeneet tai nuori äänekkäästi mielipiteensä ilmaissut. Sen jälkeen, kun normaali puheääni kotona kuuluu aloitetaan tilanteen selvittely kuuntelemalla jokaista osapuolta erikseen kenenkään häntä keskeyttämättä.

  • Meille on muodostunut tällainen yhteinen lause kun riita saadaan ratkaistua se kuuluu näin: "Häntä pystyyn" ja näin riita on saanut pisteen. Sana häntä pystyyn on luonut kivan tsemppaus lauseen lapsille itselleenkin ja jos joku menee pieleen kuuluu se lause myös usein silloin myös saappaita pihalle laitettaessa kun saapas ei pysy pystyssä kuuluu eteisestä ähinää ja lause "häntä pystyyn" pian aukeaa ulko-ovi ja saappaat on saatu jalkaan loistavasti ilman kiukkua itseensä.

  • Parhaiten aikansa kiukutelleen lapsen ajatukset saan muualle nostamalla ja laskemalla ääntäni ja ilmettäni niin ettei mikään maailmassa voi olla sen ihmeellisempää ja upeempaa kuin esim. juuri se auto minkä ääni ulkoa kuuluu. 2 vee on vielä onneksi huijattavissa eikä se tuo hänelle yhtään mieliharmia.

  • Meillä käytetään "perinteistä" metodia: kirisrtys, lahjonta, uhkailu... Toki meillä käytössä myös kilttilista, jonne kerättyä tietyn määrän hymynaamoja saa valita jonkin kivan jutun. Jos taas käytös huonoa ei hymynaamoja tipu, toiminut meillä aikas hyvin.

  • Meillä keskustellaan keittiönpöydän ääressä - istutaan kaikki rauhassa ja kaikki saavat sanoa mistä kenkä puristaa ja kaikkia osapuolia kuunnellaan. Yritetään olla huutamatta ja pyydetään anteeksi rumia sanoja - äitikin pyytää. Otetaan mehua ja pullaa lopuksi ja kaikki tekevät jonkun mukavan asian - esim. laittaa astiat tiskikoneeseen, vie roskapussin tms.

  • Meillä lapset rakastavat leipomista, joten monet kerrat on "taikinaterapia" tai "pannariterapia" auttanut.

  • Usein känkkis saadaan katomaan ennen riehumista ja jäähyä sillä kun ihmetellään mikä ihme kiukkis on tullut meidän lapsen vaatteissa meille möykkäämään kun eihän meidän lapset möykkäile niin sen on oltava joku muu..! Ja HaliSyli lepyttää usein känkkiksen jos känkkis vaan on senlaatuinen että syli kelpaa.. Näin siis 6.v ja 4.v kanssa.

  • Meillä ruvetaan laulamaan. Se tuntuu ratkovan kaikki riidat ja kohottaa tunnelmaa.

  • Meillä saa pahan mielen vallatessa hieman ärjyilläkin, sekä lapsi että aikuiset. Etukäteen olemme jo puhuneet, että kiukkuilu on ok, mutta asiasta pitää sitten rauhoituttua pystyä juttelemaan. Ettei jää harmitusmieli päälle. Lapsi 6v. rauhoittuu myös syliin ottamalla ja pussaamalla. Lisäksi rauhoittuminen ääneen lukemisineen auttaa. Eniten meillä tulee sellaista väsymyskiukkuilua ja siihen auttaa onneksi lepo.

Lue myös artikkelit: Rauhallinen aamu - kymmenen vinkkiä ja Kun lapsi raivoaa

Mitä enemmän lapsen elämässä on välittäviä ihmisiä, sitä paremman suojan hän saa kiusaamiselta, psykologi Soili Poijula sanoo.

1. Ohjaa hyviin ystävyyssuhteisiin

Yksikin hyvä ystävä voi vaikuttaa siihen, että kiusattu selviää paremmin, psykologi Soili Poijula sanoo.

Pieni lapsi ei kuitenkaan opi kaverin kanssa olemisen taitoja itsestään vaan tarvitsee siihen aikuisen ohjausta.

– Vanhempien tehtävä on alusta alkaen empaattisesti ottaa lapsen tunteet todesta ja auttaa niiden hallinnassa. Arkielämän tilanteessa vanhemman tehtävä on neuvoa, miten itseä ja muita kohdellaan hyvin ja näyttää tässä itse esimerkkiä.

"Vanhemmalle voi tulla yllätyksenä, että lapsen ystävä on myös hänen kiusaajansa."

Lasta kannattaa rohkaista kutsumaan kavereita kotiin tai seurata heidän tekemisiään pihalla tai puistossa. Näin vanhempi näkee, miten oma lapsi ryhmässä toimii ja huomaa, mitkä taidot hänellä on jo hallussa ja mitä olisi hyvä vielä harjoitella.

Samalla vanhempi näkee, miten lapsen kaverit käyttäytyvät. Kaveriporukkaan kuuluminen on hyvä juttu mutta myös suhteiden laatu ratkaisee – niiden pitäisi olla vastavuoroisia.

– Aikuiselle voi tulla yllätyksenä, että lapsen ystävä voikin joissain tapauksessa olla myös hänen kiusaajansa. Tällaisessa suhteessa olo ei opeta lapselle hyvää.

Vapaa-ajalla lapsen pitää saada myös valita ystäviään.

Koulussa ja päiväkodissa lapset leikkivät ryhmissä, mutta Poijulan mukaan vapaa-ajalla lapsen pitää saada myös valita ystäviään.

– Kaikkien kanssa leikkiminen on kaunis periaate. Aikuisetkin saavat valita ystävänsä, ja myös lapsen pitää saada viettää aikaa parhaan ystävänsä kanssa.

2. Tunnista ja puutu

Lapselta kannattaa kysyä päivittäin, millaista koulussa oli ja miten siellä meni. Kysymyksistä saa tietoa lapsen koulupäivän kulusta, hänen tunteistaan ja mielialastaan sekä kaverisuhteistaan. Kysymykset myös osoittavat, että vanhempi on kiinnostunut lapsen asioista.

Kivakoulu.fin mukaan ei kannata aina tyytyä lyhyeen normaalivastaukseen ”ihan hyvin” tai ”ok” vaan varata silloin tällöin enemmän aikaa, jotta voitte keskustella aiheesta rauhassa.

Tee kysymyksiä, joihin ei voi vastata vain "kyllä" tai "ei".

Kuuntele sanojen lisäksi lapsen tunteita, äänenpainoa, ilmeitä, eleitä ja kehon asentoja. Kannattaa tehdä sellaisia kysymyksiä, joihin ei voi vastata lyhyesti yhdellä sanalla kyllä tai ei.

Kokeile vaikka kysyä näitä: Mikä oli paras tai pahin tapahtuma koulussa tänään? Kenen kanssa olit koulussa tänään ja millaisia he ovat? Mitä teitte kavereiden kanssa tänään ja oliko se hauskaa? Mitä teit koulumatkalla?

3. Opeta jämäkkyyttä ja selviytyvyyttä

Lasta on myös hyvä valmentaa toimimaan kiusaamistilanteissa. Näennäisen välinpitämätön käyttäytyminen ja jämäkkyys voivat auttaa kiusaamisen lopettamisessa.

Ei välttämättä ole helppoa olla näyttämättä, että on hämmentynyt ja poissa tolaltaan. Kiusaamistilanteista selviytymistä voikin harjoitella kotona vanhempien kanssa.

Kivakoulu.fin mukaan esimerkiksi sanoja ”ei” tai ”lopeta” voi harjoitella kotona peilin edessä. Näiden sanojen avulla voi saada itseä loukkaavan kohtelun loppumaan.

"Halaa lastasi päivittäin ja osoita hänelle, että hän on ehdoitta rakastettu."

Vanhempi voi myös auttaa lastaan vahvistamaan tärkeää selviytyvyyden eli resilienssien kykyä. Resilienssi on käännetty myös joustavuudeksi, sitkeydeksi, sietokyvyksi ja lannistumattomuudeksi.

Lapsen resilienssiä kehittää esimerkiksi vahvistamalla hänen itseluottamustaan ja kannustamalla häntä onnistumaan.

– Halaa lastasi päivittäin ja osoita hänelle, että hän on ehdoitta rakastettu. Tehkää kodistanne turvallinen ja virhevapaa vyöhyke. Kohdatkaa pelot pienin askelin, lapsen tahdissa. Ohjaa lasta omalla esimerkilläsi, sillä lapsi jäljittelee luonnostaan vanhempiaan, Soili Poijula neuvoo.

Poijulan mukaan mitä enemmän läheisiä, välittäviä ihmisiä lapsen elämässä on, sitä paremman suojan hän saa kiusaamiselta.

– Jos lasta laiminlyödään tai kohdellaan kaltoin kotona, uhriutuminen toistuu helposti muualla. Ne, joita pitäisi kohdella erityisen hyvin, joutuvatkin kielteisimmin kohdelluiksi.

Ajankohtainen

Soili Poijula: Lapsi ja kriisi. Selviytymisen tukeminen. Kirjapaja 2016.

Vierailija

Olen aina sanonut, että maailma olisi taas himpun verran parempi paikka, jos vanhemmat keskittyisivät "Kunpa lastani ei kiusattaisi" ajattelumallin sijaan kasvattamaan lapsensa ajattelumallilla "Kunpa lapsestani ei kasvaisi kiusaajaa".

Usko tai älä, kahvi ja taapero todellakin muistuttavat toisiaan.

Babble.com kertoo, miten.

1. Ensin niitä välttelee

Harva meistä aneli vanhemmiltaan aamupalapöydässä, että saisi pikku tipan kahvia. ”Edes ihan pienen, tämän kerran.”

30 vuotta myöhemmin olemme aikuisia, joiden ensimmäinen ajatus heräämisen jälkeen on: Kahvin. Keitin. Käyntiin.

Sama pätee lasten saamiseen. Hankalat, meluisat ja sotkuiset vieraat muksut eivät voisi vähempää kiinnostaa, kunnes vauvakuume iskee. Viimeistään oman vastasyntyneen vauvan pehmeä poski saa sekoamaan täydellisesti, ja lopullisesti.

2. Ne potkivat sängystä ylös aamuisin  

Mikään ei houkuttele nousemaan sängystä nopeammin kuin kahvinkeittimen ääni ja tuoreen kahvin tuoksu.

Toisaalta saman asian ajaa taaperon täysi vaippa tai mikä vielä pahempaa – taapero ilman vaippaa mutta epäilyttävän hajuisena.

3. Harvoin tasaisen lämpöisiä

Tämä ei lakkaa yllättämästä: kaadoit hetki sitten kuuman kahvin kuppiisi ja kun nyt juot sen, se onkin kylmää.

Taapero taas rakastaa sinua tulisesti juuri nyt ja hetken päästä vihaa vielä voimallisemmin. Samoin hän ilmoittaa haluavansa aamupalaksi puuroa ja kiljuu hetken päästä kurkku suorana leipien perään.

4. Ne tulevat kalliiksi

Miten kupillinen juomaa, johon on sekoitettu muutama papu, voi maksaa niin paljon?

Pienestä ihmisestä kasvaa nopeasti iso – ja viimeistään silloin hän haluaisi vaikka mitä, hinnasta viis.

5. Yhdessä ne saavat aikaan sotkun

Kahvikuppi, jossa ei ole kantta + vieressä taapero = älä edes yritä. Mikäli kahvikuppi on alle sadan metrin päässä taaperosta, hän saa takuulla heilautettua tai potkaistua sen nurin.

Jos mahdollista, kannattaa pitää molemmat erillään ja nauttia niiden seurasta yksitellen.

6. Tarkkana sokerin kanssa

On ihan ok lisätä kahviin vähän sokeria tai makusiirappia. Liian makea kahvi tarttuu kuitenkin hampaisiin ja muistuttaa maultaan pirtelöä.

Taaperokin voi nauttia toisinaan herkkuja, jotka sisältävät sokeria. Mutta jos hänet palkitsee pari kertaa toffee-patukalla, rusinat saa unohtaa saman tien.

Eikä liiallinen sokerin syöminen ole lapselle, eikä aikuiselle, terveellistä.

7. Ne eivät välttämättä tykkää vihanneksista

Kahvi sopii hyvin yhteen ainakin seuraavien syömisten kanssa: suklaakeksi, suklaamuffini, suklaakakku. Samat herkut uppoavat myös taaperoon.

Parsakaali taas maistuu monelle taaperolle huonommin kuin hiekka. Ja kahvi ja parsakaali taas, kuka haluaa edes kokeilla.

8. Parasta ennen iltaseitsemää

Vain pikku kupponen kahvia iltaruuan jälkeen – kuinka paljon haittaa siitä voi olla? Muksu haluaisi valvoa vielä hetken iltapalan jälkeen – kuinka paljon haittaa siitä voi olla?

Paljon. Näistä molemmista seuraa mittaamattomasti harmia ja vähän unta.

9. Et voi kuvitella elämää ilman niitä

Piste.

Kuinka paljon lapsi sairastaa, kun hän aloittaa päivähoidon? Onko jotain mitä vanhempi voi tehdä helpottaakseen tilannetta? Mietin myös vesirokkorokotteen ottamista lapselle päivähoidon aloittamisen takia.

Lastenlääkäri Jarmo Salo:

Virusten aiheuttamat flunssat ja muut tulehdustaudit ovat päiväkoti-ikäisillä lapsilla hyvin tavallisia. Päivähoito kodin ulkopuolella lisää hengitystietulehduksia sitä enemmän, mitä nuorempi lapsi on.

Alle kolmivuotiailla päiväkotilapsilla sairaspäiviä on vuodessa keskimäärin noin 100, mikä on kaksinkertainen määrä kotihoidossa oleviin verrattuna.

Monet tekijät vaikuttavat asiaan, joten toiset sairastavat enemmän ja hankalammin oirein kuin toiset. Lapsen kasvaessa sairastaminen vähenee, ja kolmen vuoden iän jälkeen tilanne yleensä alkaa helpottua.

Tärkein päiväkodissa hoidossa olevan lapsen sairasteluun vaikuttava tekijä on hoitoryhmien koko. Ryhmien pienentäminen olisi tehokas tapa vähentää sairastelua. Tähän vanhempi ei voi juuri vaikuttaa.

Tärkein, mitä vanhemmat voivat käsihygienian opettamisen lisäksi tehdä, on lapsen rokotuksista huolehtiminen.

Hygienialla eli pesuilla, käsidesin käytöllä, lelujen ja pintojen päivittäisellä puhdistuksella ja lelujen kierrättämisellä voidaan auttaa asiaa.

Tärkein asia, mitä vanhemmat voivat käsihygienian opettamisen lisäksi tehdä, on lapsen rokotuksista huolehtiminen. Rokotusohjelmaan kuuluva rotavirusrokote on vähentänyt hankalia ripulitauteja dramaattisesti, ja pneumokokkirokotus on tehnyt saman keuhkokuumeille ja jossain määrin välikorvatulehduksille.

Vesirokkorokotus kannattaa hankkia lapsen täytettyä vuoden. Ilman sitä lapsi sairastaa käytännössä varmasti vesirokon, eikä taudin sairastamisesta ole rokotteeseen verrattuna mitään hyötyä. Rokotus on tulossa rokotusohjelmaan, mutta sitä ennen se kannattaa hankkia itse.

Vauva 9/16

Kysy lisää!

Voit kysyä terveydenhoitaja Mialta myös netissä, vauva.fi/terveydenhoitaja.

Vierailija

Kakkosen ohjeeseen lisäisin että tehostettu käsihygienia koko perheellä ja taaperolle päiväkotivaatteet erikseen (eli kun tullaan kotiin, niin vaihdetaan kotivaatteet). Silloin ainakin tietää tehneensä kaikkensa, kun lapsi sairastuu. Siis huom, kun. Täysin ei voi sairastelua estää.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Kakkosen ohjeeseen lisäisin että tehostettu käsihygienia koko perheellä ja taaperolle päiväkotivaatteet erikseen (eli kun tullaan kotiin, niin vaihdetaan kotivaatteet). Silloin ainakin tietää tehneensä kaikkensa, kun lapsi sairastuu. Siis huom, kun. Täysin ei voi sairastelua estää.

Tämä hyvä myös! Meillä vaihdetaan aina kotivaatteet päälle, kun tullaan mistä vain kotiin. Kaupan ostoskärryistä tuntui yhdessä vaiheessa tulevan aina flunssa myös.
T. 2

Vauvan pään koko voi kertoa, kuinka älykäs hänestä tulee, brittitutkimus selvitti.

Brittiläinen hyväntekeväisyysjärjestö UK Biobank tutki, millaisia yhteyksiä ihmisen geeniperimän ja saavutusten väliltä löytyy. Tutkimukseen osallistui noin satatuhatta 37–73-vuotiasta brittiläistä.

Tutkijoiden mukaan ne tutkittavat, joilla oli syntyessään ollut isompi pää, kouluttautuivat ”merkittävästi” pidemmälle ja saivat korkeampia pistemääriä kielellisiä ja matemaattisia kykyjä mittaavissa testeissä, The Independent kertoo.

Terveyskirjaston mukaan vastasyntyneen päänympärys on keskimäärin 35 senttiä. Ensimmäisen elinvuoden aikana pää kasvaa keskimäärin sentin kuukaudessa ja ensimmäisen elinvuoden jälkeen päänympärys kasvaa vielä noin kymmenen senttiä.