Mieheni sietää huonosti lapsen itkua ja negatiivisia tunteita enkä minä kestä mieheni reagointia.

Kysymys:

Meillä on 1-, 4- ja 6-vuotiaat lapset. Ongelmamme on, että mieheni sietää huonosti lapsen itkua ja negatiivisia tunteita enkä minä kestä mieheni reagointia. Tässä oravanpyörässä pyörimme jatkuvasti: mies huutaa lapsille ja minä miehelle. Kävimme vuoden perheneuvolassa, josta saimme pientä apua.

Asioita, joita en voi olla ohittamatta mieheni käytöksessä ovat kiellot itkeä, kun sattuu tai on paha mieli, kohtuuttomat rangaistukset kuten ylipitkät jäähyt, lasten vertailu, siisteyden ja käytöksen suhteen lähes samat odotukset kuin aikuisille, ”kilahtaminen” esimerkiksi vahingoista sekä fyysiset rangaistukset kuten kylmällä vedellä suihkuttaminen ja tukistaminen. Mielestäni kunnioitus ansaitaan oikeudenmukaisella kohtelulla, ja mietityttää jo, miten käy isä-lapsi-suhteen lasten päästessä murrosikään asti.

Yritänkö niellä periaatteeni, jotta kasvatuslinjamme olisi yhtenäinen? Vai esitänkö mielipiteeni, kun lapsiani kohdellaan kohtuuttomasti? Keskusteluissa mieheni on vastaanottavainen ja samaa mieltäkin kanssani mutta ei käytännössä kykene juuri muuttamaan käytöstään.

Lastenpsykiatri Jari Sinkkonen vastaa:

Perheenne ongelma on vaikea ja kipeä, mutta yleisempi kuin uskotaankaan. Kukaan ei voi hyvin niin kauan kun tilanne jatkuu entisellään. Sinä äitinä olet lujilla, ja parisuhteenne kärsii. Kasvatuserimielisyydet kuormittavat lapsia, mutta suurin huoli liittyy miehesi viljelemään kovaan kurinpitoon. Hän tiedostaa ilmeisesti itsekin, että kaikki ei ole kohdallaan, koska on suostunut käymään perheneuvolassa. Pysyvää parannusta tilanteeseen ei silti ole tullut.

Ajankohtaisessa kasvatuskeskustelussa on taas kerran tuotu esiin huoli siitä, että yhä useammassa perheessä lapsilla on liikaa valtaa. Aihe on ollut vuosikausia esillä, mutta saksalaisen lastenpsykiatrin, Michael Winterhoffin haastattelu Helsingin Sanomissa johti kiivaaseen keskusteluun. Onko totta, että suuri osa hyvinvointimaiden lapsista on itsekeskeisiä vallankäyttäjiä? Mikä on mennyt vikaan? Tarvitsevatko vanhemmat niin kipeästi rakkautta omilta lapsiltaan, että eivät uskalla rajoittaa heitä?

Nettikirjoittelussa ei tarvinnut odottaa kauan, ennen kuin joku esitti, että vanha kunnon Koivuniemen herra tulisi ottaa pikaisesti käyttöön. Vitsalla niistä lapsista kasvatetaan kunnon kansalaisia.

On miljoonan taalan kysymys, mikä lastenkasvatuksen tavoite on. Totteleminen? Kurinalaisuus? Lapsen tahdon nujertaminen? Niin on ajateltu aika ajoin, ja monissa maailmankolkissa ajatellaan yhä.
Oma näkemykseni on, että kasvatuksen tavoite on auttaa lapsia hallitsemaan tunteitaan. Vuosien kuluessa hän saa yhä parempia sisäisiä mekanismeja ja välineitä olla vuorovaikutuksessa ensin omien vanhempien ja sisarusten, sitten muiden lasten ja aikuisten kanssa. Suotuisa lopputulos on kaiketi sellainen, että ihmisen ei tarvitse kieltää tai tukahduttaa liiaksi mitään tunteitaan, mutta hän pystyy tyydyttävään kanssakäymiseen monenlaisten ihmisten kanssa.

Tähän päästään siten, että äiti, isä ja muut lapselle tärkeät ihmiset yrittävät eläytyä siihen, mitä lapsen mielessä kulloinkin liikkuu ja mitkä hänen toimintansa motiivit ovat. Psykoslangilla puhutaan mentalisaatiosta, mutta itse olen käyttänyt termiä onkiminen. Se on pyrkimystä asettua toisen asemaan ja ymmärtää hänen aivoituksiaan ilman ennakko-oletuksia.

Hyvä mentalisaatio ei johda siihen, että lapsille ei asettaisi niitä kuuluisia rajoja. Rajoittamisen motiivi on pyrkimys estää lasta joutumasta pulaan ja tuottaa hänelle tunne, että vanhemmat pitävät hänestä huolta silloinkin, kun hänestä itsestään ei ole siihen. Kyse on turvallisuudesta, ei pelottelusta eikä vanhemman omien impulssiensa pohjalta tapahtuvasta vallankäytöstä. Mitä paremmin lastaan tuntee, sitä järkevämmin hänelle osaa asettaa rajatkin.

Kirjeessäsi riipaisevinta on, että miehesi ei tunnu lainkaan ymmärtävän, millaisia pienet lapset ovat ja mitä heiltä voi vaatia. Voin kuvitella, että ruokapöydässä kielloista huolimatta porsastelevan kymmenvuotiaan voi lähettää omaan huoneeseensa, mutta mikään kuvaamistasi rangaistuksista ei ole missään suhteessa lasten ikään. Kenelläkään heistä – edes sillä kuusivuotiaalla – ei ole enempää tiedollisia kuin tunnetasonkaan valmiuksia suoriutua asetetuista vaatimuksista.

Lasta siis rangaistaan asioista, joille hän ei mahda mitään. Kylmät suihkut ja itkun tukahduttaminen ovat suoranaista sadismia, joka varmasti vaikuttaa haitallisesti lasten tunne-elämään.Näin ei voi jatkua. Näyttää siltä, että lasten avuttomuus ja keskeneräisyys laukaisee heidän isässään primitiivisen reaktion, jonka luonteesta tai alkuperästä hänellä itsellään ei ole aavistustakaan. Useinhan me vanhemmat siirrämme lapsuudenperheistämme peräisin olevaa painolastia omille lapsillemme ja käyttäydymme tahtomattamme juuri sillä tavalla, jota aikoinaan vihasimme.

Miehesi tarvitsee nyt kiireesti jonkun, joka ”onkii” näitä asioita hänen mielestään ja etsii sitä loukattua lasta, joka siirtää kokemaansa eteenpäin. Omissa yksilökeskusteluissa hänen ei tarvitse olla altavastaajan roolissa. Se, nimitetäänkö keskusteluja konsultaatioiksi, tukikeskusteluiksi tai terapiaksi, on yhdentekevää.
Sinun ei siis pidä niellä periaatteitasi yhdenmukaisen kasvatuslinjan nimissä. Olisi tärkeää saada miehesi ymmärtämään, että hän vieraannuttaa käyttäytymisellään lapsiaan ja katuu katkerasti menetelmiään  myöhemmin elämässään.

Meidän Perhe 10/11

Mitä enemmän lapsen elämässä on välittäviä ihmisiä, sitä paremman suojan hän saa kiusaamiselta, psykologi Soili Poijula sanoo.

1. Ohjaa hyviin ystävyyssuhteisiin

Yksikin hyvä ystävä voi vaikuttaa siihen, että kiusattu selviää paremmin, psykologi Soili Poijula sanoo.

Pieni lapsi ei kuitenkaan opi kaverin kanssa olemisen taitoja itsestään vaan tarvitsee siihen aikuisen ohjausta.

– Vanhempien tehtävä on alusta alkaen empaattisesti ottaa lapsen tunteet todesta ja auttaa niiden hallinnassa. Arkielämän tilanteessa vanhemman tehtävä on neuvoa, miten itseä ja muita kohdellaan hyvin ja näyttää tässä itse esimerkkiä.

"Vanhemmalle voi tulla yllätyksenä, että lapsen ystävä on myös hänen kiusaajansa."

Lasta kannattaa rohkaista kutsumaan kavereita kotiin tai seurata heidän tekemisiään pihalla tai puistossa. Näin vanhempi näkee, miten oma lapsi ryhmässä toimii ja huomaa, mitkä taidot hänellä on jo hallussa ja mitä olisi hyvä vielä harjoitella.

Samalla vanhempi näkee, miten lapsen kaverit käyttäytyvät. Kaveriporukkaan kuuluminen on hyvä juttu mutta myös suhteiden laatu ratkaisee – niiden pitäisi olla vastavuoroisia.

– Aikuiselle voi tulla yllätyksenä, että lapsen ystävä voikin joissain tapauksessa olla myös hänen kiusaajansa. Tällaisessa suhteessa olo ei opeta lapselle hyvää.

Vapaa-ajalla lapsen pitää saada myös valita ystäviään.

Koulussa ja päiväkodissa lapset leikkivät ryhmissä, mutta Poijulan mukaan vapaa-ajalla lapsen pitää saada myös valita ystäviään.

– Kaikkien kanssa leikkiminen on kaunis periaate. Aikuisetkin saavat valita ystävänsä, ja myös lapsen pitää saada viettää aikaa parhaan ystävänsä kanssa.

2. Tunnista ja puutu

Lapselta kannattaa kysyä päivittäin, millaista koulussa oli ja miten siellä meni. Kysymyksistä saa tietoa lapsen koulupäivän kulusta, hänen tunteistaan ja mielialastaan sekä kaverisuhteistaan. Kysymykset myös osoittavat, että vanhempi on kiinnostunut lapsen asioista.

Kivakoulu.fin mukaan ei kannata aina tyytyä lyhyeen normaalivastaukseen ”ihan hyvin” tai ”ok” vaan varata silloin tällöin enemmän aikaa, jotta voitte keskustella aiheesta rauhassa.

Tee kysymyksiä, joihin ei voi vastata vain "kyllä" tai "ei".

Kuuntele sanojen lisäksi lapsen tunteita, äänenpainoa, ilmeitä, eleitä ja kehon asentoja. Kannattaa tehdä sellaisia kysymyksiä, joihin ei voi vastata lyhyesti yhdellä sanalla kyllä tai ei.

Kokeile vaikka kysyä näitä: Mikä oli paras tai pahin tapahtuma koulussa tänään? Kenen kanssa olit koulussa tänään ja millaisia he ovat? Mitä teitte kavereiden kanssa tänään ja oliko se hauskaa? Mitä teit koulumatkalla?

3. Opeta jämäkkyyttä ja selviytyvyyttä

Lasta on myös hyvä valmentaa toimimaan kiusaamistilanteissa. Näennäisen välinpitämätön käyttäytyminen ja jämäkkyys voivat auttaa kiusaamisen lopettamisessa.

Ei välttämättä ole helppoa olla näyttämättä, että on hämmentynyt ja poissa tolaltaan. Kiusaamistilanteista selviytymistä voikin harjoitella kotona vanhempien kanssa.

Kivakoulu.fin mukaan esimerkiksi sanoja ”ei” tai ”lopeta” voi harjoitella kotona peilin edessä. Näiden sanojen avulla voi saada itseä loukkaavan kohtelun loppumaan.

"Halaa lastasi päivittäin ja osoita hänelle, että hän on ehdoitta rakastettu."

Vanhempi voi myös auttaa lastaan vahvistamaan tärkeää selviytyvyyden eli resilienssien kykyä. Resilienssi on käännetty myös joustavuudeksi, sitkeydeksi, sietokyvyksi ja lannistumattomuudeksi.

Lapsen resilienssiä kehittää esimerkiksi vahvistamalla hänen itseluottamustaan ja kannustamalla häntä onnistumaan.

– Halaa lastasi päivittäin ja osoita hänelle, että hän on ehdoitta rakastettu. Tehkää kodistanne turvallinen ja virhevapaa vyöhyke. Kohdatkaa pelot pienin askelin, lapsen tahdissa. Ohjaa lasta omalla esimerkilläsi, sillä lapsi jäljittelee luonnostaan vanhempiaan, Soili Poijula neuvoo.

Poijulan mukaan mitä enemmän läheisiä, välittäviä ihmisiä lapsen elämässä on, sitä paremman suojan hän saa kiusaamiselta.

– Jos lasta laiminlyödään tai kohdellaan kaltoin kotona, uhriutuminen toistuu helposti muualla. Ne, joita pitäisi kohdella erityisen hyvin, joutuvatkin kielteisimmin kohdelluiksi.

Ajankohtainen

Soili Poijula: Lapsi ja kriisi. Selviytymisen tukeminen. Kirjapaja 2016.

Vierailija

Olen aina sanonut, että maailma olisi taas himpun verran parempi paikka, jos vanhemmat keskittyisivät "Kunpa lastani ei kiusattaisi" ajattelumallin sijaan kasvattamaan lapsensa ajattelumallilla "Kunpa lapsestani ei kasvaisi kiusaajaa".

Usko tai älä, kahvi ja taapero todellakin muistuttavat toisiaan.

Babble.com kertoo, miten.

1. Ensin niitä välttelee

Harva meistä aneli vanhemmiltaan aamupalapöydässä, että saisi pikku tipan kahvia. ”Edes ihan pienen, tämän kerran.”

30 vuotta myöhemmin olemme aikuisia, joiden ensimmäinen ajatus heräämisen jälkeen on: Kahvin. Keitin. Käyntiin.

Sama pätee lasten saamiseen. Hankalat, meluisat ja sotkuiset vieraat muksut eivät voisi vähempää kiinnostaa, kunnes vauvakuume iskee. Viimeistään oman vastasyntyneen vauvan pehmeä poski saa sekoamaan täydellisesti, ja lopullisesti.

2. Ne potkivat sängystä ylös aamuisin  

Mikään ei houkuttele nousemaan sängystä nopeammin kuin kahvinkeittimen ääni ja tuoreen kahvin tuoksu.

Toisaalta saman asian ajaa taaperon täysi vaippa tai mikä vielä pahempaa – taapero ilman vaippaa mutta epäilyttävän hajuisena.

3. Harvoin tasaisen lämpöisiä

Tämä ei lakkaa yllättämästä: kaadoit hetki sitten kuuman kahvin kuppiisi ja kun nyt juot sen, se onkin kylmää.

Taapero taas rakastaa sinua tulisesti juuri nyt ja hetken päästä vihaa vielä voimallisemmin. Samoin hän ilmoittaa haluavansa aamupalaksi puuroa ja kiljuu hetken päästä kurkku suorana leipien perään.

4. Ne tulevat kalliiksi

Miten kupillinen juomaa, johon on sekoitettu muutama papu, voi maksaa niin paljon?

Pienestä ihmisestä kasvaa nopeasti iso – ja viimeistään silloin hän haluaisi vaikka mitä, hinnasta viis.

5. Yhdessä ne saavat aikaan sotkun

Kahvikuppi, jossa ei ole kantta + vieressä taapero = älä edes yritä. Mikäli kahvikuppi on alle sadan metrin päässä taaperosta, hän saa takuulla heilautettua tai potkaistua sen nurin.

Jos mahdollista, kannattaa pitää molemmat erillään ja nauttia niiden seurasta yksitellen.

6. Tarkkana sokerin kanssa

On ihan ok lisätä kahviin vähän sokeria tai makusiirappia. Liian makea kahvi tarttuu kuitenkin hampaisiin ja muistuttaa maultaan pirtelöä.

Taaperokin voi nauttia toisinaan herkkuja, jotka sisältävät sokeria. Mutta jos hänet palkitsee pari kertaa toffee-patukalla, rusinat saa unohtaa saman tien.

Eikä liiallinen sokerin syöminen ole lapselle, eikä aikuiselle, terveellistä.

7. Ne eivät välttämättä tykkää vihanneksista

Kahvi sopii hyvin yhteen ainakin seuraavien syömisten kanssa: suklaakeksi, suklaamuffini, suklaakakku. Samat herkut uppoavat myös taaperoon.

Parsakaali taas maistuu monelle taaperolle huonommin kuin hiekka. Ja kahvi ja parsakaali taas, kuka haluaa edes kokeilla.

8. Parasta ennen iltaseitsemää

Vain pikku kupponen kahvia iltaruuan jälkeen – kuinka paljon haittaa siitä voi olla? Muksu haluaisi valvoa vielä hetken iltapalan jälkeen – kuinka paljon haittaa siitä voi olla?

Paljon. Näistä molemmista seuraa mittaamattomasti harmia ja vähän unta.

9. Et voi kuvitella elämää ilman niitä

Piste.

Kuinka paljon lapsi sairastaa, kun hän aloittaa päivähoidon? Onko jotain mitä vanhempi voi tehdä helpottaakseen tilannetta? Mietin myös vesirokkorokotteen ottamista lapselle päivähoidon aloittamisen takia.

Lastenlääkäri Jarmo Salo:

Virusten aiheuttamat flunssat ja muut tulehdustaudit ovat päiväkoti-ikäisillä lapsilla hyvin tavallisia. Päivähoito kodin ulkopuolella lisää hengitystietulehduksia sitä enemmän, mitä nuorempi lapsi on.

Alle kolmivuotiailla päiväkotilapsilla sairaspäiviä on vuodessa keskimäärin noin 100, mikä on kaksinkertainen määrä kotihoidossa oleviin verrattuna.

Monet tekijät vaikuttavat asiaan, joten toiset sairastavat enemmän ja hankalammin oirein kuin toiset. Lapsen kasvaessa sairastaminen vähenee, ja kolmen vuoden iän jälkeen tilanne yleensä alkaa helpottua.

Tärkein päiväkodissa hoidossa olevan lapsen sairasteluun vaikuttava tekijä on hoitoryhmien koko. Ryhmien pienentäminen olisi tehokas tapa vähentää sairastelua. Tähän vanhempi ei voi juuri vaikuttaa.

Tärkein, mitä vanhemmat voivat käsihygienian opettamisen lisäksi tehdä, on lapsen rokotuksista huolehtiminen.

Hygienialla eli pesuilla, käsidesin käytöllä, lelujen ja pintojen päivittäisellä puhdistuksella ja lelujen kierrättämisellä voidaan auttaa asiaa.

Tärkein asia, mitä vanhemmat voivat käsihygienian opettamisen lisäksi tehdä, on lapsen rokotuksista huolehtiminen. Rokotusohjelmaan kuuluva rotavirusrokote on vähentänyt hankalia ripulitauteja dramaattisesti, ja pneumokokkirokotus on tehnyt saman keuhkokuumeille ja jossain määrin välikorvatulehduksille.

Vesirokkorokotus kannattaa hankkia lapsen täytettyä vuoden. Ilman sitä lapsi sairastaa käytännössä varmasti vesirokon, eikä taudin sairastamisesta ole rokotteeseen verrattuna mitään hyötyä. Rokotus on tulossa rokotusohjelmaan, mutta sitä ennen se kannattaa hankkia itse.

Vauva 9/16

Kysy lisää!

Voit kysyä terveydenhoitaja Mialta myös netissä, vauva.fi/terveydenhoitaja.

Vierailija

Kakkosen ohjeeseen lisäisin että tehostettu käsihygienia koko perheellä ja taaperolle päiväkotivaatteet erikseen (eli kun tullaan kotiin, niin vaihdetaan kotivaatteet). Silloin ainakin tietää tehneensä kaikkensa, kun lapsi sairastuu. Siis huom, kun. Täysin ei voi sairastelua estää.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Kakkosen ohjeeseen lisäisin että tehostettu käsihygienia koko perheellä ja taaperolle päiväkotivaatteet erikseen (eli kun tullaan kotiin, niin vaihdetaan kotivaatteet). Silloin ainakin tietää tehneensä kaikkensa, kun lapsi sairastuu. Siis huom, kun. Täysin ei voi sairastelua estää.

Tämä hyvä myös! Meillä vaihdetaan aina kotivaatteet päälle, kun tullaan mistä vain kotiin. Kaupan ostoskärryistä tuntui yhdessä vaiheessa tulevan aina flunssa myös.
T. 2

Vauvan pään koko voi kertoa, kuinka älykäs hänestä tulee, brittitutkimus selvitti.

Brittiläinen hyväntekeväisyysjärjestö UK Biobank tutki, millaisia yhteyksiä ihmisen geeniperimän ja saavutusten väliltä löytyy. Tutkimukseen osallistui noin satatuhatta 37–73-vuotiasta brittiläistä.

Tutkijoiden mukaan ne tutkittavat, joilla oli syntyessään ollut isompi pää, kouluttautuivat ”merkittävästi” pidemmälle ja saivat korkeampia pistemääriä kielellisiä ja matemaattisia kykyjä mittaavissa testeissä, The Independent kertoo.

Terveyskirjaston mukaan vastasyntyneen päänympärys on keskimäärin 35 senttiä. Ensimmäisen elinvuoden aikana pää kasvaa keskimäärin sentin kuukaudessa ja ensimmäisen elinvuoden jälkeen päänympärys kasvaa vielä noin kymmenen senttiä.