Lapsi ei usko puhetta. Suututtaa. Mikä neuvoksi?  Katso 14 vinkkiä!

Lapsi ei usko puhetta. Suututtaa. Mikä neuvoksi?  Katso 14 vinkkiä!

  1. Havahdu. Ensimmäinen luunappi tai tukkapölly on aina havahtumisen paikka. Siitä saa ja pitääkin tuntea syyllisyyttä. Syyllisyyteen ei kuitenkaan auta jäädä rämpimään.  Mieti, miten jatkossa pystyt toiminaan niin, ettei näin kärjistyneitä tilanteita edes pääse syntymään. Lasta pitäisi myös kuunnella. Ota hänet mukaan neuvottelemaan siitä, miten tilanteet jatkossa menisivät sujuvammin ja miten turhia konflikteja voisi välttää.
  2. Ennakoi. Kenenkään kotielämä ole jatkuvaa raivoamista. Siinä on myös suvantovaiheita, joiden aikana aikuinen ehtii miettiä omaa ja muiden käytöstä. Vanhemman suuttumiset eivät yleensä nouse tyhjästä, vaan ovat hyvin ennakoitavissa. Millaista käsikirjoitusta kärjistyneet tilanteet noudattavat? Miten voisin jatkossa toimia niin, ettei tällaisia tilanteita pääsisi syntymään? Omaa suuttumustaan voi myös opetella ymmärtämään paremmin: Miten kehoni reagoi, kun minua alkaa suututtaa liikaa? Voisinko silloin oppia painamaan jarrua, ettei suuttumus nousisi yli äyräidensä? Mitä kipeää puolta omassa henkilöhistoriassani ilmennän suhteessani lapseen?
  3. Opettele itsehillintää. Suuttua saa, eikä suuttumus tee kenestäkään huonoa ihmistä. Silti tunteiden ilmaisuaan voi opetella suodattamaan. Vanhemman harkinnan täytyy myös toimia: Millä voimakkuudella voin ilmaista tunteitani tämän ikäiselle, tällaiselle lapselle? Myös aikuisten kyky itsesäätelyyn vaihtelee. Sitä voi ja täytyy kehittää, jos pinna palaa turhan usein liian helposti.
  4. Hyväksy lapsen aiheuttamat tunteet. Elämä lapsen kanssa ei ole sivistynyttä neuvottelua, vaan usein melkoista vääntämistä. Lapsi nostattaa ihmisessä pintaan primitiivisen, alkukantaisen kerroksen. Suunnattomien hellyyden ja rakkauden tunteiden kääntöpuolella on myös järjettömiä pelkoja ja vihan ja raivon tunteita. Ja joskus myös epämääräistä ahdistusta, jolle ei voi löytää edes nimeä. Lapsi ei ole hallittava projekti: Ei häntä voi trimmata tai laittaa muottiin, toteuttamaan tietyn näköistä elämää. Ja erilaiset lapset herättävät vanhemmassa erilaisia tunteita.
  5. Erota tunteet ja teot. Jokaisen ihmisen sisällä elää hirviö ja kuningatar, kyky pahaan ja hyvään. Vaarallisimpia ovat usein ihmiset, jotka uskovat olevansa pelkästään hyviä. Joskus voi tehdä mieli heittää lapsi seinään tai ainakin ulos talosta. Tunnetta ei voi pyyhkiä pois, eikä tunne tapa tai vahingoita ketään. Tunne ja teko ovat kaksi eri asiaa eikä vihan tunteen vallassa saa satuttaa toista. 
  6. Mieti omaa käytöstäsi ja elämääsi lapsen kanssa kokonaisuutena. Pystytkö näkemään lapsen enimmäkseen myönteisenä? Onko teillä myös läheisyyttä ja kohtaamista? Yksittäinen luunappi ei pojan tai tytön elämää muserra, jos elämässä on myös paljon iloa, leppoisaa ja rauhallista arkea. Jos joku lapsista alkaa tuntua enimmäkseen sietämättömältä kiusankappaleelta ja riesalta, täytyy pysähtyä ja hakea apua itselleen ja lapselleen. Mustan lampaan roolia ei ansaitse kukaan.
  7. Hae apua jo silloin, kun pelkäät menettäväsi malttisi, ja saattaisit satuttaa lasta. Palvelevaan puhelimeen ja esimerkiksi Mannerheimin lastensuojeluliiton vanhempainpuhelimeen voi soittaa nimettömänä. Apua ja tukea voi saada myös turvakodeista ja perheneuvolasta ja lastensuojelusta. Ensisijaisesti perhettä autetaan ja tuetaan avohuollon tukitoimilla. Esimerkiksi huostaanottoon voidaan päätyä vasta silloin, kun kaikki avohuollon tukitoimet on kokeiltu.
  8. Helpota elämääsi. Usein ajatellaan, että työssäkäyvien vanhempien elämä nykyään on kiireistä ja stressaavaa. Vanhemmilla on paljon ?paineita?,  jotka purkautuvat kotona ärhentelynä ja ehkä tarpeettoman kovina otteina. Jos elämä kotona jatkuvasti menee mesoamiseksi, pitäisi miettiä, miten arkea voisi helpottaa. Voisiko ruuan tehdä valmiiksi jo edellisenä iltana, jotta lapsilla ja vanhemmilla olisi hetki aikaa hengähtää? Hakisinko lapset päivähoidosta viittätoista minuuttia myöhemmin, jotta voisin töiden jälkeen vähän rauhoittua? Pitäisikö kotitöitä delegoida paremmin?
  9. Muuta perheen ilmapiiriä. Onko aamuräyhäämisten syynä väsymys ja kiukku, koska perhe ei ole nukkunut tarpeeksi? Tai ilmentääkö lapsi käytöksellään perheen yleismyrkyttynyttä ilmapiiriä? Ovatko muutkin perheessämme ynseitä, neuvottelemattomia, vihaisia ja hermostuneita? Miksi lapsenkaan pitäisi silloin olla helppo ja aurinkoinen? Perheen ilmapiirin muuttaminen ei ole lapsen, vaan vanhempien tehtävä.
  10. Erota riitapukarit. Nyrkki tai jalka saattaa joillain lapsilla heilahtaa helposti. Sellainen on raivostuttavaa, varsinkin jos lapsi on ohittanut uhmaiän jo aikoja sitten. Lapsi ei ole hankala tahallaan. Onko hänellä ollut kurja päivä koulussa tai päiväkodissa, ahdistaako häntä jokin asia? Mitä hänelle kuuluu? Jos lapsi kovasti vastustaa vanhempaansa, hän on yleensä itse tiukoilla. Hengitä syvään ja säilytä vanhemman auktoriteetti. Pidä lasta kiinni, ettei hän pääse satuttamaan itseään tai muita. Laita riitapukari jäähylle ulos tai omaan huoneeseensa. Jos lapsi moukaroi toistuvasti vanhempaansa tai sisaruksiaan ja häntä on vaikea saada rauhoittumaan, pitäisi miettiä, mitä hän oikein oirehtii. Lastenkin väkivaltaisuudesta täytyy voida puhua. Hae apua, jos lapsen käytös toistuvasti huolestuttaa.
  11. Älä pingota. Vanhempien kovien otteiden syynä ovat usein lapsiin kohdistetut, ylimitoitetut odotukset ja yritys pitää kotona spartalaista kuria.  Liian tiukkojen otteiden takia lapsi joutuu koko ajan kuulemaan pelkkää moitetta ja tuntee itsensä jatkuvasti huonoksi. Aikuisten kuuluu pitää kotona peräsintä ja huolehtia siitä, että arki on säännönmukaista ja ennustettavaa. Usein kuitenkin näkee kovaa kurinpitoa, jossa ei oteta lainkaan huomioon lapsen ikätasoa tai mielialoja.
  12. Jousta. Myös lapsi voi joskus olla väsynyt tai muuten vain epämääräisen huonolla tuulella. Turhilta konflikteilta voi välttyä, jos vanhempi osaa tarpeen tullen myös joustaa: Tänä iltana ei tarvitse pestä hampaita, kun olet noin kamalan väsynyt. Voit tulla nukkumaan meidän viereemme, jos sänkysi alla on ?mörkö.? On turha kuvitella, että taapero aina ymmärtäisi sanallisia käskyjä jättää rauhaan kaukosäädin tai kukkavaasi. Koti täytyy järjestää sellaiseksi, ettei taapero pääse aiheuttamaan siellä aineellista vahinkoa.
  13. Kun pinna palaa lapsen kanssa, ota aikalisä. Laske kymmeneen, mene toiseen huoneeseen ja sulje ovi perässäsi. Laske kylmää vettä käsiesi päälle. Mene hetkeksi pihalle tai parvekkeelle. Laita mp3-soitin korville. Soita jollekin, kenelle tahansa, vaikka nimettömänä palvelevaan puhelimeen. Hakeudu jonkun tuttavan luokse vaikka keskellä yötä. Pääasia, ettet jää yksin tai mitenkään vahingoita lasta.
  14. Älä uhkaile. Pientä lasta ei voi jättää yksin, mutta leikki-ikäisen kanssa voi jo tehdä sopimuksen: ?Minä olen aika kova suuttumaan. Seuraavan kerran, kun minua suututtaa, menen vähäksi aikaa ulos rauhoittumaan, tuon puun alle. Tulen varmasti takaisin, enkä suuttuneenakaan ikinä hylkää sinua.? Lasta ei saa uhata yksin jättämisellä, mutta kiukkuisen vanhemman suusta voi joskus päästä sellaisiakin sammakoita. Pyydä lapselta anteeksi ja selitä käyttäytymistäsi heti, kun tilanne on rauhoittunut: ?Olin todella vihainen. En ollenkaan tarkoittanut sitä, mitä sanoin. Se ei ollut hyväksyttävää. Suuttuneena ihminen vain saattaa toimia näin. ?

Juttua varten on haastateltu projektipäällikkö Hannele Törröstä sekä projektityöntekijä Riitta Ahlstrandia Ensi-ja turvakotien liiton Vaiettu naiseus -projektista.

Elina Rikkilä, Meidän Perhe