Miten kaksi lasta mahtuu yhteen pieneen huoneeseen?

Hei, mukavaa että tulit vierailulle kotiini! Olen Ida, kahden pikkulapsen äiti sekä intohimoinen sisustaja ja tekstinikkari, jolla on kunniatehtävänä olla Unelmahuoneen ensimmäinen blogisti. 

Oma unelmahuoneeni on tällä hetkellä avokeittiömme, jonka ruokapöydän ääreen olen juuri perustanut kotitoimistoni. Rakastan olla kotona, laittaa kotia ja kutsua ystäviä kotiimme. Kotona, vapaasti ja omaan tahtiin työskentely on yksi haaveistani, jonka olen juuri toteuttanut, ja nyt ruokapöydän ääressä syntyy niin sisältökonsepteja ja sisustussuunnitelmia kuin leipomuksia ja ompelutöitäkin. Ja aika monta ideaa oman kotimme uudistamiseksi. 

Ideat tosin täytyy hyväksyttää miehellä, joka yhtä usein toppuuttelee hankkeitani kuin tarttuu mittanauhaan ja sahaan ja suunnittelee jonkun patenttiratkaisun käsillä olevaan sisustusongelmaan. Tarkkaan mietityt ratkaisut ovatkin meillä tarpeen, sillä tällä konkkaronkalla on käytössään vain kolme huonetta ja 75 neliötä. 

Se suurin unelmani olisi muutama huone ja aika monta neliötä enemmän, mutta toistaiseksi pärjäämme näinkin. Tukeudumme nimittäin pienissä neliöissä toimivaan ratkaisuun: tavaroiden editointiin. Tiukan seulonnan tulos on se, että meillä on vain asioita, joita rakastamme, joita käytämme ja jotka ovat tarkoitukseensa sopivia – ja itse asiassa ihan riittävästi tilaa.

Kuinka sattuikaan, että Unelmahuoneen ensimmäinen teema käsittelee lastenhuonetta. Se on nimittäin meidän kodissamme tila, joka tällä(kin) hetkellä aiheuttaa harmaita hiuksia. Viiden vuoden sisällä tila on muuttunut työhuoneesta ensin vauvan huoneeksi, sitten taaperon huoneeksi, sitten vauvan ja taaperon yhteiseksi huoneeksi, sitten taaperon ja pikkutytön huoneeksi ja nyt ollaan vaiheessa, jossa se on kolmevuotiaan pikkutytön ja kaksivuotiaan pikkupojan huone. 

Tämän jatkuvan muuttumisleikin takia lastenhuone on mielestäni ehdottomasti vaikein tila sisustaa. Vaatimukset ovat kovat ja osin ristiriitaiset: huoneen pitäisi olla ratkaisuiltaan toimiva, mutta myös miellyttää niin lapsen kuin vanhempienkin silmää ja jollain tavalla sopia kodin muuhun sisustukseen. Se pitäisi myös pystyä helposti päivittämään muuttumisleikin kulloisiakin vaatimuksia vastaavaksi.

Tuo päivitys on juuri nyt päivänpolttava asia, sillä elämme sitä vapaa-ajan ongelmat ratkaisevaa vaihetta, jolloin kaksivuotias kuopus on oppinut tulemaan pinnasängyn laidan yli. Edessä on siis vauvasängystä luopuminen ja valmistautuminen vapaudenhuumassaan ympäri kämppää juoksentelevan taaperon pyydystämiseen. 

Tuoreessa muistissani on yhä puolentoista vuoden takainen skenaario, jolloin kantelin esikoista takaisin sänkyyn viitisenkymmentä kertaa. Typykkä oppi varsin nopeasti, ettei lastenhuoneesta kannata tulla pois, mutta ei hulina siihen loppunut. Pian tämän jälkeen nimittäin lastenhuoneeseen muutti pikkuveli, jonka sänkyyn johti aluksi hyvä ilmasilta lipastoja pitkin ja jonka kanssa on ollut mukavaa pistää kiekumiskonsertti pystyyn vielä sen jälkeen, kun lastenhuoneen ovi on sulkeutunut. 

Niinpä ollaan päädytty tilanteeseen, jossa googlettelen kerrossänkyjä. Minulla on suuret odotukset sitä kohtaan, sillä ystäväni, niin ikään kahden pienen äiti, nimitti kerrossänkyä taannoin taikakapineeksi. Toivon siltä – en enempää enkä vähempää – kuin iltojemme pelastusta. 

Kun kaksi sänkyä vaihtuu yhteen, joutuu huonetta muutenkin päivittämään. Olen vielä siitä onnellisessa asemassa, että saan pitkälti päättää lastenhuoneen sisustuksesta. Kolmevuotias varmasti vetäisi seinät pinkeiksi ja kaksivuotias tapetoisi ne autojen kuvilla. Kultainen keskitie on sukupuolineutraali, moderni ja yksinkertainen sisustus. 

Kaivoin Pinterestistä kuvia minua inspiroivista lastenhuoneista. Monissa näistä löytyy samoja elementtejä kuin nykyisessä lastenhuoneessammekin ja hyvä niin, sillä pääosa kalusteista saakin pysyä entisellään.

moderni lastenhuone

Olen ihastellut tuon alimman kuvan tapettia jo pitkään. Se olisi mainio tausta valkoiselle sängylle ja toisi mukavasti väriä muuten pelkistettyyn huoneeseen. Mutta kun vihdoin näin sen luonnossa, jouduin luopumaan haaveesta. Tämä Isakin tapetti on aika tyttömäisen värinen, pikemminkin lila-oranssi kuin puna-musta. Silti, kun tyttömme joskus saa oman huoneen (ja päätösvallan siitä), yritän promota hänelle tätä – olen nimittäin varma että tuo on pitkäikäinen ratkaisu seinälle. Sillä välin tuota voisi laittaa vaikka suikaleen kehyksiin. 

Näissä kuvissa ei kylläkään kerrossänkyjä näy, mutta tässä on vaihtoehtoja, jotka miellyttävät silmääni – vähän eri koko- ja hintaluokista. 

Nuo suuremmat vaihtoehdot täytyy meidän tapauksessamme melkein unohtaa, sillä lastenhuone on vain 3,4 x 3,2 m kokoinen, siis vajaa 11 neliötä. Ylärivin sängyt ovat ... hmmm... häkellyttävän samanlaiset, mutta kivoja vaihtoehtoja kumpainenkin. 

Näiden ideoiden pohjalta lastenhuonetta voisi lähteä päivittämään. Mitäs tuumaatte? Pitääkö lastenhuoneessa olla väriä ja vilskettä vai onko vaalea, pelkistetty huone parempi tausta värikkäille leluille – joita tuo meidänkin lattiamme on päivän päätteeksi kirjavanaan?