Vesirokko vai rokotus?

Kolmevuotiaalla lapsellani ei ole ollut vielä vesirokkoa. Kannattaisiko tauti sairastaa vai hankkia sitä vastaan rokotus? Onko immuniteetillä mitään eroa sen perusteella, tuleeko se sairastetusta taudista vai rokotteesta? Entä minkä ikäisenä rokotus kannattaisi ottaa, ja kestääkö suoja koko loppuelämän?

Olen raskaana enkä ole itsekään sairastanut vesirokkoa. Onko mahdollinen tartunta vaarallinen?

Lastenlääkäri Jarmo Salo vastaa: Vesirokko tarttuu erittäin helposti, ja käytännössä kaikki rokottamattomat sairastavat vesirokon jossain vaiheessa elämäänsä. Osalla lapsista sairaus on niin lievä, että vanhemmat eivät
edes huomaa sitä. Pahimmillaan vesirokko voi johtaa vakaviinkin, mutta onneksi harvinaisiin, komplikaatioihin.

Vesirokon oireet ovat sitä vaikeammat, mitä vanhempana vesirokon sairastaa. Rokotus on erityisen tarpeellinen, jos tautia ei ole sairastanut murrosikään mennessä.

Vesirokkorokotuksen antaminen lapselle, joka on sairastanut taudin tietämättään, ei ole haitallista. Rokotuksen antaminen pian altistumisen jälkeen estää varsin tehokkaasti vesirokon puhkeamista. Vesirokkovirus aiheuttaa myös
vyöruusua. Vesirokkorokotteessa käytettävä heikennetty oka-virus voi periaatteessa aiheuttaa immuunipuutteisille
(esimerkiksi syöpähoidoissa oleville) vyöruusun, mutta se on erittäin harvinaista. Käytännössä rokottaminen  ehkäisee myös vyöruusua. Yksi syy siihen, ettei vesirokkorokotus vielä kuulu yleiseen rokotusohjelmaan on ollut  pelko vyöruusun lisääntymisestä rokottamattomilla.

Kun vesirokon sairastanut kohtaa myöhemmin vesirokkoviruksen, immuunijärjestelmä herää ja suoja vahvistuu. Jos lapsiväestö rokotetaan kattavasti, kontakteja virukseen ei enää tule, jolloin vyöruusua voi ilmaantua aiempaa enemmän. Tämä ongelma koskee kuitenkin siis vain rokottamattomia, rokotteen saaneille rokotuksesta on vain hyötyä.

Raskaana olevia ei nykyisten ohjeiden mukaan voida rokottaa vesirokkoa vastaan. Äidin vesirokko on lapselle vaarallinen, jos äidillä on tuore infektio lapsen syntymän aikoihin. Tällöin sikiö on voinut saada äidiltä vesirokkovirusta istukan kautta suoraan verenkiertoonsa mutta ei äidin muodostamia vasta-aineita, jotka suojaavat sikiötä varhemmin raskauden aikana puhjenneelta taudilta. Käytännössä toimenpiteitä tarvitaan, jos äiti sairastuu vesirokkoon 0–5 päivää ennen synnytystä tai kahden päivän sisällä synnytyksestä. Tällöin vastasyntyneelle annetaan vasta-ainetta ja aloitetaan lääkitys vesirokkoa vastaan.

Istukan kautta tarttuneet vesirokkovirukset voivat siis olla vauvalle vaarallisia, mutta syntymän jälkeen saatu vesirokkotartunta ei ole vastasyntyneelle vaarallinen, eikä vaadi mitään toimenpiteitä. Esimerkiksi sisaruksen vesirokko ei anna aihetta toimenpiteille, saati eristykselle. Vastasyntyneellä vesirokko on yleensä lievä tauti, varsinkin jos ja kun vesirokon sairastaneelta äidiltä siirtyneet vasta-aineet suojaavat vauvaa.

Mielestäni ei ole mitään järkevää syytä sairastaa vesirokkoa, kun rokottamalla sen voi välttää. Vesirokkorokotus antaa elinikäisen hyvin varman suojan vesirokkoa vastaan. Rokotus kannattaa ottaa heti vuoden iässä tai viimeistään 13-vuotiaana, jos ei ole siihen mennessä tautia sairastanut.

Ainoa merkittävä rokotteen käyttöä rajoittava ongelma on sen hinta, 78 euroa/annos. Terveille alle 13-vuotiaille annetaan yksi rokoteannos. 13 vuotta täyttäneille suositellaan yhteensä kahta rokoteannosta.

Vauva 4/2012

Lähetä oma kysymyksesi asiantuntijoillemme Vauvan neuvolaan.