Kiireetön yhdessäolo, aikuisen läheisyys ja mahdollisuus olla sylissä. Lapsen itsetunnon kehitystä voidaan tukea yksinkertaisilla asioilla myös päiväkodin arjessa.

Päiväkotilapsen itsetuntoa vahvistaa arkinen puuhailu yhdessä välittävän aikuisen kanssa.

Kun päiväunien jälkeen lojuu sängyssä ja aikuinen juttelee samalla kun herättelee.

Kun aikuinen joskus leikkii lasten kanssa.

Kun kahdestaan selvitetään joku asia, kun on ollut paha mieli, silloin saa olla sylissä.

Tällaiset pienet, lämpimät hetket olivat tärkeitä lapsille, joita kasvatustieteen tohtori Päivi Koivisto haastatteli viime vuonna valmistuneeseen väitöstutkimukseensa. Samaan päätyi Koivisto itse: lapsen itsetunnon kannalta tärkeintä päiväkodin arjessa on myönteinen vuorovaikutus, välittävä ilmapiiri, aikuisen läheisyys ja jakamaton, henkilökohtainen huomio.

Perustava itsetunto on eri asia kuin itseluottamus tai pätevyyden tunne. Kehuminen, palkitseminen ja kannustaminen johtavat yksinään helposti niin sanottuun suoritusitsetuntoon, kun taas perustava itsetunto on yleinen tunne siitä, että on ehdoitta hyväksytty ja arvostettu sellaisena kuin on.

Itsetuntoa tukeva perusturvallinen ilmapiiri on kiireetön, lämminhenkinen, hyväksyvä, arvostava ja rajat asettava. Lapsen perustarpeisiin vastataan: hän saa ruokaa, huolenpitoa, riittävästi lepoa ja ulkoilua. Hän saa kokea hyväksyntää ja arvostusta sekä lapsen ja aikuisen välisessä että lasten keskinäisessä vuorovaikutuksessa.

Sanaton vuorovaikutus

Sanaton vuorovaikutus on tärkeää; silmiin katsominen ja hymy kertovat lapselle, että hänet on kohdattu juuri omana itsenään. Mitä pienempi lapsi on, sitä enemmän hän tarvitsee myös aikuisen syliä.

Itsetuntoa vahvistava toimintatapa perustuu siis sinänsä yksinkertaisiin asioihin. Koiviston mukaan se kuitenkin vaatii päiväkodin aikuisilta tietoista toimintaa ja ymmärrystä siitä, mihin arjessa kannattaa kiinnittää huomiota. On tärkeää, että päivän kaikki tilanteet nähdään yhtä arvokkaina ja kasvattajat ovat niissä aidosti läsnä.

Koivisto kehottaa käyttämään hyödyksi päivittäiset pukemiset ja ruokailut. Näissä tilanteissa on hyvä katsoa silmiin, käyttää lapsen omaa nimeä, kysellä ja jutella. Lapset voi ottaa mukaan vaikka kattamaan pöytää, ja aikuisen kannattaa istua lasten kanssa samaan ruokapöytään syömään.

Jyväskyläläisen päiväkoti Taikalampun johtajana työskentelevä Koivisto katsoo, että lasten huomioiminen yksilöinä onnistuu kyllä nykyisen kokoisissa ryhmissä, kunhan mietitään, miten päivittäiset toiminnot organisoidaan: ettei kerralla esimerkiksi ole liian monta lasta puettavana.

Tavoitteet on hyvä laittaa tärkeysjärjestykseen. Koivisto korostaa pienryhmissä puuhailun, vapaan leikin, pelaamisen ja lukuhetkien merkitystä. Jos aika on kortilla, aikuisen onkin ehkä parempi heittäytyä mukaan lasten leikkeihin kuin vetäytyä valmistelemaan hienoa musiikkituokiota koko ryhmälle.

Anna Tommola, Meidän Perhe 12/08