Synnytyksen jälkeinen ahdistus
Teksti Tiina Suomalainen
Synnytyksen jälkeinen ahdistus ilmenee usein fyysisinä pahan olon tunteina ja pelkona vauvan puolesta. Pitkittyessään ahdistus voi horjuttaa äidin ja vauvan vuorovaikutusta.
”Äitien ahdistuneisuus on vaiettu aihe, vaikka se on monien vauvaperheiden todellisuutta”, sanoo varhaisen vuorovaikutuksen psykoterapeutti Mirja Sarkkinen.
Synnytyksen jälkeistä ahdistuneisuutta on tutkittu vain vähän. Sarkkinen arvelee, että ahdistus voi kuitenkin olla yleisempää kuin synnytyksen jälkeinen masennus, johon sairastuu joka kymmenes äiti.
”Masennuksesta on rummutettu paljon. Äidit ovat valppaina, ja terveydenhoitajat osaavat tunnistaa oireita. Ahdistusta helposti normalisoidaan ja sanotaan, että pelot ja jännitys kuuluvat vauvavaiheeseen.”
Äitien on usein vaikea ottaa ahdistuneisuutta puheeksi. He saattavat säikähtää oireita ja pelätä, että ovat menettämässä järkensä, ja että heiltä otetaan vauva pois. Ahdistuksen tunnistamista vaikeuttaa myös se, että äidin kuuluukin herkistyä vastaamaan pienen vauvan tarpeisiin.
”Tila muuttuu ahdistukseksi, kun herkistynyt äitiys lyö yli ja jää päälle”, Sarkkinen kuvailee.
Äiti hälytystilassa
Siinä, missä masennus tulee hiljaa hiipien, ahdistus virittää hälytystilaan. Ahdistukseen kuuluu paljon fyysisiä oireita kuten palan tunnetta kurkussa, puristusta rinnassa, ilman loppumisen tunnetta, vatsaoireita ja huimausta. Kuten masennusta, ahdistustakin voi esiintyä sekä lievänä että vaikeana.
”Hyvin tyypillinen psyykkinen oire on pelko, johon saattaa liittyä pakkoajatuksia ja -tekoja. Äiti pelkää vahingoittavansa vauvaa ja piilottaa kaikki kodin veitset. Tai hän ei uskalla lähteä vauvan viereltä hetkeksikään, koska pelkää, että vauva lakkaa hengittämästä.”
Sarkkisen mukaan puristava tunne kurkussa ja rinnassa liittyy yleensä siihen, että äiti ei päästä jotakin kielteiseksi kokemaansa asiaa mieleensä.
Vastuu ahdistaa
Sarkkinen tapaa työssään paljon ahdistuneita ja masentuneita äitejä. Ennen yksityiseksi terapeutiksi ryhtymistään hän työskenteli yhdeksän vuotta Jorvin sairaalan Sylkky-vauvaperhetyöryhmässä. Sarkkinen on havainnut, että masennuksen ja ahdistukset taustat ovat hyvin erilaiset. Masennus kumpuaa usein pettymyksen ja menetyksen kokemuksista: äitiys ei olekaan sitä, mitä kuvitteli sen olevan. Ahdistus koettelee yleensä ensisynnyttäjää ja liittyy vauvavaiheen sitovuuteen ja jatkuvaan vastuuseen vauvasta.
”On äitejä, jotka kokevat avuttomuutta, koska jäävät vauvavaiheessa ilman kumppanin tai läheisten tukea ja apua. On äitejä, joita ahdistaa vauvan ennakoimattomuus, koska he ovat tottuneet kontrolloimaan ja hallitsemaan kaikkea. Ja on äitejä, joita ahdistaa vauvamaailman totaalisuus ja kiinteä suhde vauvaan.”
Ammattiapu tarpeen
Sarkkinen korostaa, että ahdistus on aivan yhtä vakava asia kuin masennus ja vaatii hoitoa.
”Erityisesti on kiinnitettävä huomiota siihen, vaikuttaako ahdistus äidin ja vauvan vuorovaikutukseen ja äitiyteen. Jatkuessaan viikkoja ja kuukausia äidin ahdistus jättää aina jälkensä vauvan hoivakokemuksiin.”
Varhaisen vuorovaikutuksen psykologeja on sekä kunnallisella että yksityisellä puolella. Keskustelujen lisäksi he tekevät kotikäyntejä ja ovat äidin tukena tilanteissa, joissa häntä ahdistaa.
”Raskaus ja synnytyksen jälkeinen vaihe ovat hyvin hedelmällistä aikaa korjata äidin omia varhaisvaiheen kupruja, koska silloin kokemukset ja tunteet nousevat pintaan. Hoidon avulla voidaan rakentaa ja korjata äidin suhdetta itseensä, äitiyteen ja vauvaan.”
Vauva 6/2011
jaksaminen , synnytyksen jälkeen , vanhemmuus , äiti