1.

Säilytä hyvä keskusteluyhteys lapseen. Pysy ajan tasalla: onko lapsella kavereita ja käykö hän kouluruokailussa. Kysy, kenen kanssa hän on välitunnilla ja mitä koulussa oli tänään ruokana. Kannattaa myös kysyä, kiusataanko luokassa ketään. Jos lapsi kertoo kiusaamisesta, ota yhteyttä opettajaan, vaikka kiusaaminen ei kohdistukaan omaan lapseen. Hyvä kouluilmapiiri on kaikkien oppilaiden etu.

2. Tutustu koulun ohjelmaan koulukiusaamisen estämiseksi. Jokaisella koululla pitää olla selkeät ohjeet koulukiusaamiseen puuttumiseen. On tärkeää, että jokaiseen epäasialliseen tekoon puututaan. Pikkuasioihin puuttuminen on tehokasta koulukiusaamisen estämistä.

3. Kun lapsi kertoo kiusaamisesta, rauhoitu. Älä soittele syytteleviä puheluita. Älä lähetä tulikivenkatkuista sähköpostia. Ota yhteys opettajaan ja pyydä asiallisesti, että tapaus otetaan käsittelyyn heti seuraavana aamuna. Toivo, että opettaja keskustelee lapsesi ja kiusaajien kanssa yksitellen ja pitää huolen, että tapaus tulee kiusaajien vanhempien tietoon.
Kiusaajia ei pitäisi puhutella joukkona, eikä kiusattua yhdessä kiusaajien kanssa. Jos kiusaaminen jatkuu ja laajenee, pyydä rehtoria pitämään opettajille ja muulle henkilökunnalle palaveri, jossa kaikki tulevat tietoisiksi lapsesi tilanteesta ja sitoutuvat tarkkailemaan sitä. Huomioi, ettei lapsesi tapaus ole välttämättä koulun ainoa kiusaamisprosessi, vaan koulu voi olla kuormitettu monella vastaavalla tapauksella.

4. Dokumentoi. Säilytä kaikki kiusaamisen liittyvät sähköpostit. Pyydä lasta pitämään kirjaa tai kirjaa itse muistiin jokainen epäasiallinen tapaus: aika, paikka, läsnäolijat ja teko. Näin voidaan osoittaa kiusaamisen jatkuvuus. Ota palavereihin mukaan ulkopuolinen todistaja, joka kirjoittaa muistion käydyistä keskusteluista. Dokumenteista on apua siinä vaiheessa, kun pääsi on täynnä stressipuuroa etkä muista, mitä on tapahtunut ja milloin.

5. Jos lapsi oireilee, ota yhteys kouluterveydenhoitajaan tai psykologiin. Pyydä oireista kirjallinen lausunto. Jos lapsi pelkää kouluun menoa, älä pakota häntä. Lapsi ei kuitenkaan pysty opiskelemaan ahdistuneena. Päinvastoin hän viestittää silloin kiusaajilleen: tulkaa vain kimppuun, olen heikossa kunnossa. Tarvittaessa voit hakea lapselle sairauslomaa lääkäriltä tai ottaa lapsen kotiopetukseen. Tärkeintä on, että lapsi tuntee olonsa
turvalliseksi.

6. Älä syyllisty. Kun toiset osapuolet käyttäytyvät syyllistävästi tai välinpitämättömän torjuvasti, alat jossain vaiheessa itsekin epäillä, että ylireagoit tapahtumiin. Ota syyllistäminen puheeksi ja pyydä lasta kunnioittavaa
yhteistyötä. Painota, ettei kenelläkään ole oikeutta kohdella lastasi huonosti, vaikka hän ehkä onkin jollain tavalla keskiverrosta poikkeava. Älä anna kenenkään vähätellä lapsesi kokemuksia, varsinkaan lapsen läsnä
ollessa. Jos koulu käyttää kiertoilmauksia, vaadi että asioista puhutaan oikeilla nimillä.

7. Vältä uhkailua ja alatyyliä. Monet rehtorit ja opettajat pelkäävät julkisuutta, viranomaiskanteluita ja oikeudenkäyntiä. Koulu kääntyy yleensä kiusatun perhettä vastaan, jos henkilökunta tuntee olonsa uhatuksi.
Opettajan osuus kiusaamisesta sivuutetaan usein vähin äänin, sillä opettaja voi aina vastata väitteisiin kunnianloukkaussyytteellä.

8. Kannattele lapsen itsetuntoa. Korosta lapsellesi, että kiusaajien käyttäytyminen ei ole normaalia eikä hyväksyttävää ja että hänellä on oikeus käydä koulua rauhassa. Lapsellasi ei ole mitään hävettävää, vaan kiusaajilla. Auta lasta löytämään edes pieni pala tavallista, iloista lapsuutta tai nuoruutta kavereiden ja harrastusten kautta.

9. Jos lapsi vaihtaa koulua, varmista että uusi koulu on emotionaalisesti ja fyysisesti turvallinen paikka. Anna lapsen levätä kotona esimerkiksi sairauslomalla ennen kuin hän aloittaa uudessa koulussa. Uuden koulun
pitäisi sitoutua lapsen suojelemiseen kiusaamiselta ja ottaa hänet vastaan normaalina lapsena, vaikka hänellä olisikin jokin diagnoosi. Varaudu siihen, etteivät toiset koulut halua välttämättä ottaa vastaan kiusattua lasta. Saatat joutua soittelemaan moniin kouluihin, ja lapsesi voidaan ottaa uuteen kouluun ”koeajalle”. Älä lannistu, vaan etsi sinnikkäästi mahdollisimman hyvää oppimisympäristöä.

10. Jälkihoida. Kiusaamisprosessi ei lopu siihen, kun kiusaajat saadaan lopettamaan tai lapsi vaihtaa koulua. Yritä järjestää lapselle ammattiauttaja, jonka tuella lapsi voi välttyä elinikäisiltä häpeävammoilta ja perusturvallisuuden vaurioilta. Satsaa kodin lämpöön ja perheen yhdessäoloon. Kannusta lasta nauttimaan taas elämästä!

Lähteenä Tina Holmberg-Kaleniuksen ja Saija Salmen haastattelu Tina Holmberg-Kalenius: Elämää koulukiusaamisen jälkeen. Gummerus 2008

Meidän Perhe 10/2008